Piru vie.

Ainoa huono puoli siinä että Joni on muutaman päivän poissa on hermojen menettäminen. Tarkemmin sanottuna, minulla menee hermot koiraan ja koiralla minuun. Huoh! Aamulenkille mentäessä sain ensin juosta koiran perässä että saisin pannan ja heijastinliivin päälle. 10min taistelun jälkeen pääsimme lähtemään. Lenkillä piti tietenkin juosta sinne sun tänne ja vetää ihan hulluna. Isolle tarpeelle ei sitten vissiin ollut tarvetta. Sehän tietenkin kostautui iltapäivästä kun koira ei tehnyt mitään muuta kuin ulisi ja natisi. *hermot kireällä!* Ei muuta kuin puol 4 maissa lenkille koiran kanssa että saa tarpeensa tehdä. Ja tietty samalla rutiinilla kun aamullakin.... Lauantaina meinaan nukkua pitkään ja passittaa miehen ja koiran lenkille.

Huomenna pitäisi labraan! Yäk!

Sitten tapani mukaan kuva joka ei mitenkään liity ylläolevaan tekstiin. Kaiken lisäksi joudutte katsomaan minun naamaani, joten sori....